Kauheesti kaikkee eikä koskaan valmista?

Toukokuun lopulla Glorian ääniteknikot istuivat intensiivisesti läppäreiden ääressä perehtyessään livekonsertissa taltioidun musiikin miksaukseen. Päällimmäinen tunne opetusta sivusta seuranneelle, täysin mitään soittimia osaamattomalle oli kauhu. Päästäkseen pohtimaan musiikin miksauksen erilaisia ja loputtomia tyylimahdollisuuksia täytyy ensin olla ymmärrys musiikista ja soittimista, genreistä, ajankohtaisista ja tulevista tyyleistä, musiikin historiasta, kohderyhmistä, omista tavoitteista, bändin toiveista ja tyylistä, teknisistä vaatimuksista puhumattakaan. Ja sitten se kaikki pitäisi osata kiteyttää digitaalisen ohjelmiston avulla, joka sekin pitää ottaa haltuun. Hiki virtasi sivupenkissä, eikä se johtunut vain alkavan kesän lämmöstä joka tulvi avoimista ikkunoista sisään. Kurssilaisilla homma tuntui olevan hallussa. Miten he osaavat noin paljon kaikkea? Ja ovat silti ihan normaaleja ihmisiä? Miten paljon he voivat vielä oppiakaan?

Kuulin juuri erään taidekasvatuksen opettajan sanovan, kuinka oppimisprosessin voi nähdä ei vain osaamista täydentävänä, vaan myös matkana keskeneräisyydestä suurempaan keskeneräisyyteen. Näinhän se on. Kansanomaisempi versio samasta ilmaisusta on ”tieto lisää tuskaa”. Mitä enemmän oppii, sitä paremmin tietää, mitä ei tiedä. Keskeneräisyydestä alkava matka ei kuitenkaan välttämättä ole epätoivoinen tuskien taival, joka ei pääty mihinkään. Suuremman keskeneräisyyden avautuminen avaa myös mahdollisuuksia, ja sellaisia suuntia, joihin kukaan muu ei ole aiemmin astunut. Muuttuva yhteiskunta tarjoaa näitä mahdollisuuksia yhä enemmän, kun toinen toistaan kummallisemmat osaamisen yhdistelmät tuottavatkin uusia aloja ja työpaikkoja. Esimerkiksi media-alalle koulutettujen kannattaisi avata silmänsä nyt jo muille aloille, ja ajatella aina ensisijaisesti osaamisensa soveltamista, eikä vain suorittamista.

Sitran laatimien megatrendien mukaan onkin oleellista havaita, että elinikäinen oppiminen on muuttumassa hyveestä välttämättömyydeksi. Tässä siis viesti vasta opintojaan aloittavalle: Hei, tämä on vasta ensimmäinen tutkintosi, tulet todennäköisesti tekemään vielä toisenkin.  Älä kuitenkaan hätäänny, sinun ei tarvitse vielä lainkaan tietää mikä se toinen on. Se kyllä tulee koputtamaan olallesi, ellei jopa tule halaamaan sinua. Kunhan et odota olevasi koskaan kokonaan valmis, ja osaat nähdä keskeneräisyyden hyvänä asiana.